Elämä äitinä voi olla haastavaa, eikö totta?

Tapaamiset Chin­tanan ja muiden osal­lis­tu­vien äitien kanssa oli­vat rikas koke­mus, jos­sa jakami­nen, inhimil­lisyys, läm­pö ja naisel­lisu­us seura­si­vat lem­pey­del­lä ja pehmey­del­lä.

Tämä ohjel­ma opet­ti min­ulle paljon itses­täni, jopa syvistä voimavarois­tani ja vaiku­tuk­sista, siitä miten ne vaikut­ta­vat ihmis­suhteisi­i­ni, etenkin lap­si­i­ni. Bio­dy­naami­nen Kran­iosakraali-hoidot ja tapaamiset ovat tuoneet min­ulle aivan uuden kuvan itses­täni, ulkop­uolel­la olev­as­ta ja arkielämästäni.

Kiitos Chin­tana, että annoit min­un elää tämän kau­ni­in seikkailun, joka on vas­ta alka­mas­sa!

Varasin fes­ti­vaaleil­la hoidon, ja Chin­tanan kran­iosakraalit­er­apia-hoito kut­sui monien muiden joukos­ta. Hoito alkoi ihanas­ti Chin­tanan kysyessä, kuin­ka halu­an voi­da hoidon jäl­keen: tot­takai keven­tyneenä ja rakkaudel­lises­sa tilas­sa, ja näin tapah­tui.

Itsel­läni on ollut muu­ta­man vuo­den ajan vahvem­min pros­es­sis­sa oman voiman löytämi­nen, ja tämä hoito viimeis­teli tämän löy­dön itsel­leni konkreet­tis­es­ti.

Hoitopöy­däl­lä kävin vielä läpi kan­ta­maani sydän­su­rua ja voimat­to­muut­ta, ja muis­tan kun itkin (lem­peästi) ulos sitä tun­net­ta, kuin jokin osa olisi minus­sa kuol­lut- sydä­men palo, liek­ki elämiseen. Myös ihan fyy­sis­es­ti voimat­to­muus on välil­lä ollut sel­l­aista, että en jak­saisi kan­taa las­tani, jon­ka yksin­huolta­ja olen- ryhti ja alati kan­ta­va voima puut­tuu. Myös tukah­dutet­tua vihaa nousi pin­taan käsiteltäväk­si tai ainakin todet­tavak­si, että sitä vielä on.

Hoitopöy­däl­lä lev­ätessäni ja kokoa­jan hoitoa saadessani Cin­tana seu­raavak­si kysyi, mis­sä kohtaa kehos­sa tun­tuu hyvältä. Piti het­ken aikaa miet­tiä kun tun­tui, että ei oikein mis­sään eri­tyis­es­ti, mut­ta sit­ten hok­sasin, että sisäl­läni, kohdus­sani, aivan kuin vir­tasi ja tun­tui lämpimältä ja pehmeältä ja kuin min­u­un olisi tul­lut lisää tilaa.

Aistin itseni sisältäpäin käsin ja tun­sin ensim­mäistä ker­taa fyy­sis­es­ti näin vah­vasti, kuin­ka elämän­voima vir­tasi minus­sa jykeväl­lä voimal­la. Tila laa­jeni ja nousi päähän asti- ajatuk­sillekin tuli tilaa ja olo alkoi tun­tu­maan pök­er­ryt­tävän kevyeltä.:D Lähdin hoi­dos­ta kalli­olle istu­maan ja tun­nustele­maan ja juur­rut­ta­maan hie­man tuo­ta uut­ta löy­tynyt­tä voimaani. Se on kyl­lä ollut tiedos­sa, että oma voima tulee sisältäpäin ja vah­vasti kohdun tuli-ener­gias­ta- se vain on ottanut aikaa löytää tuo­ta kun­dali­iniener­giaa ja tun­tea se fyy­sis­es­ti!

Kiitos ihana Cin­tana lem­peästä ja vah­vas­ta avus­tasi, odotan sitä jo, että pääsen taas uudelleen hoitoosi ja tas­apain­ot­ta­maan nestekier­to­ja ja koko ole­mus­ta! 😍🙏🏻❤️